APUTASSU 1-04

Uma Aaltonen

Koiran apu kunniaan.

Olen aina ollut koiraihminen, pienestä saakka ja luonnollisesti. Elämässäni on syntymästäni saakka aina ollut iso paikka koirille. Ikätoverini oli suomenajokoira Hilu ja suomenpystykorva Tessu oli toinen lapsuudenajan nelijalkainen jäsen isossa sisarusparvessamme.

Vaikka muutkin eläimet olivat läheisiä ja tärkeitä, koira tietysti oli läheisin, koiran kanssa nukuttiin, koira saattoi kylän toiselle laidalle kouluun. Oli sisäkissojakin, mutta eivät ne tulleet kainaloon samalla tavalla, eivätkä ne tulleet vastaan koulutielle . Jos olen jonkun pätkän elämästäni ollut ilman omaa koiraa, aina pysähdyn puhumaan vieraille koirille, ulkomaillakin suomeksi - ja ne ymmärtävät .

Aloitin työni Euroopan parlamentissa viime keväänä, kun Heidi Hautala palasi Suomeen kansanedustajaksi. Oli EU:n vammaisten teemavuosi ja sain kädet täyteen tuttuja töitä. En hypännyt MEPin rooliin, vaan jatkoin kaikkea sitä mitä olin vuosikymmenet toimittajana, kirjailijana ja talkootyömyyränä tehnyt. Päätin lyhenteen EU-kko sopivan toimenkuvaani ja ryhdyin töihin.

Sain paikat mielenkiintoisissa valiokunnissa: naisten oikeudet ja tasa-arvoasiat, oikeudelliset ja sisämarkkina-asiat sekä vetoomusvaliokunnan ihmisläheiset ruohonjuuritason kysymykset. Paljon uuden opiskelua, kokouksissa ja työryhmissä istumista, kuuntelemista, kysymistä, vastaamista.

Vammaisasioiden työryhmä, eläinten hyvinvointi- ja suojeluryhmä, perheen ja lapsuuden teemaryhmä , MS- , diabetes- ja ... keskusteluforumit tuovat uutta tietoa ja ystävyyksiä samoin ajattevien kanssa. Monet kuulemistilaisuudet käsiteltävistä asiakokonaisuuksista kuten mm eläinkuljetuksista, ovat todellisia tietopankkeja. Kuin tarjouksena sain vetoomusvaliokunnassa tehdäkseni mietinnön MS-taudin hoidon tilasta EU:n alueella. Oli hienoa olla profeetta vieraalla maalla ja BBC:n kahdenkin kanavan uutisissa, kansainvälisessä lehdistössä ja lopulta lähteenä Kreikan sosiaalilainsäädännön uusimisessa. En huhtikuussa voinut aavistaa miten paljon innostavaa työtä ja tuloksia hyppy uuteen uraan merkitsi.

Ja olin jo tälle työmaalle lähtiessä päättänyt että yksi tärkeistä asioistani parlamentissa olisi ottaa avustajakoirat esille, niin välttämättömänä niiden apua pidän seurattuani nyt läheltä ihaillen sitä arvokasta työtä mitä ne tekevät. Työllisyys - ja sosiaaliasioiden komissaari Anna Diamontopoulou on kreikkalainen ja vähän keittiön kautta sain häneltä audienssin ensimmäisellä Strasbourgin täysistuntoviikolla, sillä Vihreän ryhmän pääsihteeri Vula Tsetsi on samaa kansallisuutta. Kerroin komissaarille, että vammaisten vuoden toteutettavissa oleva, ihmisten arkeen myönteisesti vaikuttava tavoite olisi saada avustaville koirille EU:n alueella yhteinen kulkulupa ja symboli joka takaisi pääsyn kaikkialle mihin koirien käyttäjällä olisi asiaa.

Komissaari ei tiennyt mistä puhuin - Kreikassa kun opaskoiriakin näkee hyvin harvoin. Kauniina sunnuntaina teimmekin sujuvasti avustajakoirien tehtäviä kuvailevan videon pääosissa Sari Salovaara/Jesperi ja Mikko Arola/Kara. Sattui olemaan liputuspäivä ja Yliopiston kulmalla Mikkoa haastatellessani sai lohjalainen paikallistv-kuvaaja hienon aurinkoisen isänmaallisen tunnelman koko kertomukseemme.

Tein kirjallisen kysymyksen komissiolle saadakseni myös virallisen vastauksen ehdotukseeni. Vastaus oli komissaarin kabinetin ympäripyöreä lausunto selittäen että nämä koirathan jo pääsevät kaikkialle. Tottakai videon nähtyään heistä siltä tuntuikin, kun Jesper kulki kuin herra Ateneumissa ja Mikko kertoi Karan pääsevän jopa sairaalaan hänen kanssaan. Ja molemmat koirat olivat tervetulleita Engeliin kahville ihmistensä kanssa.

Berliinissä syksyllä kokoontuneelle Euroopan avustajakoiraväelle sain kumminkin komissaarin kirjoittamaan henkilökohtaisemman tervehdyksen ja kannustuksen, jonka seminaarin suomalaiset osallistujat veivät puheenjohtajalle ja jäsenistölle. Kaukaisempi tavoitteeni on saada yhteistyötä innostettua avustajakoira-asioissa Suomen ja uusien EU-naapureiden, Baltian maiden ja Puolan kanssa. Viron, Liettuan ja Latvian vammaisjärjestöjen edustajat saivat Brysselissä vieraillessaan nähdäkseen Helsingissä tehdyn videomme ja kiinnostus oli valtava. Opaskoirakin on näissä maissa vielä harvinaisuus, mutta puolalaisen MS-kollegan vanha koira oli kouliintunut emäntänsä sairauden myötä ja toimi pyörätuolivaiheen tullen kuin paras avustajakoira.

Suomen tilaisuus!

Suomella olisi oiva tilaisuus toimia koirien ja koirakouluttajien opettajina, jotta toiminta lähtisi meidän hyvät kokemuksemme taustanaan ripeästi liikkeelle uusien maiden liittyessä unioniin. Vammaisten oikeudet nousevat ihan uudella tavalla yhteiskunnalliseen keskusteluun näissä entisissä kommunistijärjestelmän maissa, kun EU-lainsäädäntöä ryhdytään toteuttamaan. Tosiasiassa meillä on omassa maassammekin vielä tekemistä tasa-arvon ja saavutettavuuden saralla, sillä kysymykseni VR:lle avustajien statuksen erottamiseksi lemmikkieläimen matkustussäännöistä sai myös ympäripyöreän vastauksen. Allergioihin viitaten avustajakoiraa verrataan lemmikkiin eikä sille anneta samaa kohtelua kuin esim. Ranskan junissa, joissa ihminen saa itse valita missä vaunussa ja luokassa matkustaa eikä koiraa mainita eikä makseta erikseen. Suomessa ensimmäiseen luokkaan ei opas tai avustaja neljällä jalalla saa lainkaan mennä, makuuvaunussa matkustaessaan koirankäyttäjä joutuu maksamaan koko hytistä.

Edes vammaisten vuoden kunniaksi VR ei katsonut voivansa muuttua mannereuroopan tasoiseksi liikenteenharjoittajaksi. Kyseessähän olisi vain varausjärjestelmiin tehtävä pieni muutos, jota ei tässä tietotekniikan johtomaassa olisi vaikea toteuttaa. Usein asiat ovat paperilla hyvin, mutta lopullinen arkinen hyvä tahto ja lakien soveltaminen tasa-arvon toteutumiseksi paljastavat yhteiskunnan arvojen vinouden.

Onneksi minulla oli kunnia ja mahdollisuus kutsua Eucrean hallituksen jäsenet vierailulle parlamenttiin ja siinä ryhmässä oli kaksi työkoiraa. Ari Suutarlan opas samoin kuin Sari Salovaaran avustaja marssivat tyynen tyylikkäästi MEP-ravintolaan eikä kenelläkään ollut mitään niitä vastaan. Valitettavasti komissaari Diamantopoulou oli sillä viikolla New Yorkissa työmatkalla, joten hän ei päässyt kokeneita maailmanmatkaajia tapaamaan. Komissaari Liikanen sensijaan kertoi vierailijaryhmälle omasta työstään ja joutui vastaamaan Suutarlan hämmästelyyn siitä, miksi ei kaikissa EU-maissa todellakaan ole samoja oikeuksia ja mahdollisuuksia koiria käyttäville kansalaisille.

Ryhmässä oli mukana myös kuulokoiran käyttäjä Tuulia Sundgren, mutta hänen koiransa ei tullut matkalle mukaan. Tottakai tietotekniikka vapauttaa ja avartaa huimasti vammaisten kansalaisten mahdollisuuksia opiskeluun ja työhön ja sosiaaliseen osallistumiseen, mutta koiran apu tekee ihmiselle hyvää inhimillisellä tasolla, mahdollistaa ja toteuttaa itsenäisyyden ja omatoimisuuden, nostaa sanattoman hyväksyvän viestinnän arvoonsa ja vie sananmukaisesti ihmisten ilmoille satoi tai paistoi, jopa koioranilmalla.