Miksi puhumme mepeistä, kysyy Mika Stenberg (25. 6.) ja ihmettelee, onko suomen kieli kuopattu. Oman kielen arvostuksen puutettahan se on, että otetaan vieraskieliset lyhenteet innolla käyttöön, vaikka tehokkaan sanasen voisi löytää omastakin kielestä.
     Member of European Parliament on englannin kielen lyhenteellä MEP. Suomeksi samojen sanojen kirjainnippu olisi EPJ, Euroopan parlamentin jäsen, eikä tuo nyt tunnu edes urheiluseuralta.
     Omaksi nimikkeekseni otin pätkäkauden töihin europarlamentaarikko-sanasta alun ja lopun. EUKKO on selvä suomen sana ja siihen sisältyvät sovussa jopa molemmat sukupuolet: Eukko on nainen ja e-ukko mies. Sana ei lähtenyt maata kiertämään niin kuin murkku, terkku ja moikka, aiemmat sanalapseni.
     Kukaties äänestysprosentti nousisi, jos Suomessa saisi valita suomeksi edustajansa.
     Turhantärkeys ja hienostelu ovat täysin tarpeettomia ominaisuuksia Euroopan parlamentin työmaalla. Tarvitaan sujuva kommunikaatio muillakin kuin omalla kielellä ja luonnolliset ihmissuhdetaidot, kansainvälistä huumorintajua ja huomaavaisuutta, niin työyhteisössä pärjää.
     Työnteko vaatii ahkeruutta, rehellisyyttä, ammattitaitoa ja jaksamista. Meppeily kuulostaa ihan vapaa-ajalta.

Uma Aaltonen

yhä eukko
Lohja