Pätkätöissä

Strasbourgin viimeinen istunto, viimeinen päivä ja viimeinen tilaisuus puhua minuutti. Nostin käden heti kun Pat Cox ilmoitti kysymysten laajentuneelle komissiolle olevan mahdollisia. Tietysti uusien jäsenmaiden miesten kädet olivat jo kaikki ilmassa ja meitä "vanhoja" ei paikalla montaa ollutkaan, onneksi muutama nainen.

Tätäkö tulevaisuus sitten on, runsas joukko miehiä ja muutama nainen. Koko vuoden on naisten oikeuksien ja tasa-arvoasiain valiokunnassa tiedetty tämä. Tasa-arvon kannalta laajentuminen ontuu.

Saammeko uuteen parlamenttiin vanhoista jäsenmaista kylliksi tehokkaita naisia, jotka taistelevat tasa-arvon puolesta. Saadaanko komissioon minkäänlaista tasapainoa, kun tuntuu niin nihkeältä saada läpi perustuslakiin vaatimusta, jonka mukaan hallitukset tarjoavat kolmea ehdokasta - molempia sukupuolia - jotta komissioon olisi mahdollista valita tasapuolisesti molempia. Teenkin kysymyksen, eikö tässä murrosvaiheessa voitaisi luoda tasa-arvolle oma komissaarin virka, totean että unionin naiskansalaiset ovat huolissaan.

Minuuttiin ei paljon muuta mahdu, mutta tämä on tärkein mahdollinen kysymys, jota kukaan mies ei esittäisi. Lopuksi kiitän tulkkeja, joita ilman ei kukaan pärjäisi. Oliko tämä nyt vuoden pätkätyön tärkein minuutti?

Oli se, lisäksi se oli sen päivän ainoa suomenkielinen puheenvuoro salissa, suomalaisen vihreän naisen oikeus ja velvollisuus. Sain paikkani Heidi Hautalalta, kun hän palasi kotimaan politiikkaan. Minulla ei ollut vaikeuksia tuntea itseäni tervetulleeksi ja hyväksytyksi ryhmässä tai valiokunnissa.

Kaikki odottivatkin että avaan suuni ja teen työni. Heidi oli ollut naistenoikeuksien valiokunnan puheenjohtaja vaiheessa, jossa miehet yrittivät lopettaa sen toiminnan. Kun tasa-arvo oli jo ihan perusasioita!

Kaikki tietävät, ettei se ole totta ja oman komissaarin vaatiminen on nyt vähin mitä voi vaatia. Kotimaa olisi viisas jos tarjoaisi siihen virkaan Heidi Hautalaa. Toinen valiokuntajäsenyyteni oli oikeudelliset ja sisämarkkina-asiat, jonka rankasta urakasta pintaan nousee osallisuus sovittelukomiteassa ryhmäni edustajana, kun haettiin kompromissia Julkiset hankinnat - direktiiviin.

Äänestin vastaan, koska vihreille ei riittänyt taso, jolla sosiaaliset kriteerit tulivat mukaan. Oliko sekin naisasiaa... Vetoomusvaliokunnan varajäsenyys antoi minulle tilaisuuden tehdä MS-mietinnön, jolle saimme isoissa maissa lehdistö-, radio- ja tv-julkisuutta ja puhemies osallistui vastaanotolle.

Asia koskettaa vain 1/1000 eurokansalaista, mutta näistä 2/3 on naisia. Saan olla tyytyväinen pätkätyövuoteeni enkä kadu, että jätin käyttämättä MEP-nimikkeen vaan tein itselleni sopivamman EU-kko- lyhenteen. Kaikki työt olivat lähellä tavallista ihmistä, lähimmät työtoverini olivat samanlaisia "hihat ylös"- ihmisiä.

Myös ryhmien välisissä työryhmissä olivat pinnalla vapaaehtoistyöstäni tärkeät asiat: vammaisten oikeudet, perhe ja lapsuus, eläinten hyvinvointi. Ja ihan pienenä unionin ja kansalaisen etäisyyttä vähentävänä tekijänä toimii Luonnon lapsi- värityskirja, jonka voit tulostaa kotisivultani. Vuosi oli niin antoisa, että pyrin saamaan Eukolle viiden vuoden pestin pätkän jatkoksi, töitä riittää. Sukupuolivalistuksessa EU- tasolla pääsin vasta alkuun.

terveisin Uma 050-3360111 uma.aaltonen@pp.inet.fi www.uma-aaltonen.net