H‑0039/04
Komission vastaus
10.2.2004
G7-maat ja Euroopan unioni päättivät jo Münchenin huippukokouksessa vuonna
1992 Keski- ja Itä-Euroopan maiden avustamisesta uusimpien ydinvoimalaitosten
turvallisuuden parantamisessa ja vaativat kaikkein epäluotettavimpien laitosten
sulkemista.
Sosnovyi Borin kaupungin lähellä sijaitsevassa Pietarin ydinvoimalassa on
neljä RBMK-tyyppistä reaktoria, joista kaksi on ensimmäisen sukupolven
reaktoreita (otettu käyttöön vuosina 1973 ja 1975), jotka asiantuntijoiden
mukaan eivät täytä kansainvälisesti tunnustettuja ydinturvallisuusnormeja.
Komissio on aina pyytänyt niiden ja muiden venäläisten ensimmäisen sukupolven
reaktoreiden sulkemista mahdollisimman pian.
Jotta voitaisiin parantaa laitosten turvallisuutta jäljellä olevan
käyttöajan ennen lopullista sulkemista, reaktoreihin on tehty parannuksia
osittain TACIS-rahoituksen (Pietarille on myönnetty yli 20 miljoonaa euroa
vuodesta 1994) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin rahoituksen
ansiosta. Muun muassa on parannettu paloturvallisuutta ja
turvallisuusjärjestelmiä, joiden avulla kyetään hallitsemaan ketjureaktiota
paremmin ja sammuttamaan reaktori nopeammin (polttoaineen rikastaminen,
säätösauvojen tehokkuus jne.), jotta vältetään uusi Tšernobylin kaltainen onnettomuus.
Reaktorien rakenne ei kuitenkaan mahdollista länsimaiden normeja vastaavan
turvallisuustason saavuttamista, niinpä komissio ja Venäjän hallitus
neuvottelevat ensimmäisen sukupolven reaktoreiden sulkemisesta.
Venäjän viranomaiset eivät tähän mennessä ole hyväksyneet komission
ehdotuksia, vaan vetoavat muun muassa asianomaisten reaktoreiden lukumäärään
(10 reaktoria, jotka tuottavat yhteensä 25 prosenttia käytössä
olevien ydinvoimalaitosten tehosta) ja ydinenergian suureen merkitykseen Venäjän
taloudelle (yli 15 prosenttia sähköstä tuotetaan ydinenergialla).
Aikeet jatkaa laitosten käyttöikää yli 30 vuoden ovat todella suuri
huolenaihe ja samalla osoitus komission ja Venäjän hallituksen parhaillaan
käymien neuvottelujen vaikeudesta. Ensimmäisen sukupolven voimalaitosten
turvallisuus otetaan huomioon unionin ja Venäjän energia-alan vuoropuhelussa,
kun keskustellaan sähkövoimakaupoista.