Hevosen urheilut
Kun on vuosikaudet yrittänyt kärsivällisesti selittää hevoshulluille mikä on pinteli ja mikä on ähky ja mikä on ruunikko ja mikä on rautias, harmitti taas yhtenä päivänä hiukkasen kun luki lehteä. Valjakkoajokilpailujen tulokset on maan suurimmassa päivälehdessä laitettu ravituloksia-otsikon alle. Luulisi olevan helppoa urheilutoimituksissa varustaa tulostoimittajat perustiedoilla hevosen urheilulajeista. Vai pitäisikö lukijoiden ilmoittaa aina kun tämmöinen kauneusvirhe pistää silmään. Pitäisi. Ei siinä ole mitään hävettävää, jos antaa tiedon kiertää.
Palautetta yleisöltä arvostetaan nykyään kaikilla alueille. Kauppojen eteisessä on postilaatikko, johon voi jättää viestinsä. Mielipiteesi on meille tärkeä, siinä lukee.
Jospa me hevosihmiset ryhtyisimme valvomaan termien oikeellisuutta aina kun joku juttu pistää silmään. Kun kuvatekstissä tai pikku-uutisissa onnitellaan laukkakilpailujen voittajaa - hevosta tai ratsastajaa tai omistajaa, ei silloin olla "isoissa raveissa". Laukat ja ravit sekoitetaan iloiseksi hölkäksi, mutta kaikkien julkaistavaa tekstiä käsittelevien toivoisi tietävän että Ascotissa ei järjestetä raveja. On se on sentään niin historiallisesti laukan paikka. Vermossa voidaan kyllä laukata - mutta ei ravilähdöissä. Laukat järjestetään ihan erikseen, jos joskus harvoin järjestetään ja ilman kärryjä. Jos ravissa kisataan ratsastaen, silloin on kyseessä monté-lähtö, hevonen pysyy yhä ravissa.
Eiväthän tennisverkolla toisiaan onnittelevat kilpakumppanit koskaan vahingossa ole kuvatekstissä sulka- tai lentopalloilijoita. Ihan yhtä isoista eroista kuitenkin on kyse hevosten urheiluissa.
Hevosella on urheilulajeja paljon niin kuin oli työn eri lajeja silloin kun hevonen teki maa- ja metsätalouden työt. Sen ymmärtää että hankmo, lana, jyrä ja äes eivät kaikille heti piirry kuvana mieleen kun sanat kuulee, mutta aura varmaan hahmottuisi usealle. Hevoskynnön ovat vanhat Suomi-filmit tallettaneet katsottavaksi, jos nykypolvet nyt vanhoja elokuvia katsovat.
Meidän kaikkien hevosihmisten on lupa välittää tietoa, oikoa virheitä, valistaa ja valottaa aina kun siihen on tilaisuus. Oikeat asiat ovat aina kiinnostavia, yllättävät ihmiset ovat haltioissaan saadessaan kuulla ihan tavallisia arkisia hevosasioita. Voiko tamma kantaa 11 kuukautta? Miten iso se varsa sitten jo on, kuinka se mahtuu ulos, näkeekö se heti, onko hevonen hyvä äiti...
Tämmöisiä olivat kysymykset keväällä, kun varsaa odoteltiin.
Ja nyt ne ovat ihan toisenlaisia kun kesävieraat ovat tuoneet vieraitaan kyläilemään. Ihanko se itse on oppinut hyppimään noita ojia, miten se osaa väistää nuo omenapuut, eikö se koskaan kaadu kun se menee noin lujaa, ovatko kaikki hevosenlapset noin kauniita, tietääkö se itse että sitä ihaillaan...
Kyllä näihin kysymyksiin pitää vastata, vaikka niissä usein on vastaus itsessään.
Ajatella miten paljon kauneutta hevosten läheisyydessä koetaan.
Itse katselin ties kuinka monennen kymmenennen tuhannen kerran kun hevoset kulkivat pientä hiekkatienpätkää tallille päin. Mikään ei ole niin kaunista kuin auringon läikät ja niiden liike hevosten kiiltävällä kesäkyljellä kun ne kulkevat lehtipuiden alla...
Kiitos urheiluista ja töistä, hevoset...
uma.aaltonen@pp.inet.fi