LAINAHEVONEN

Kun hevosalan lehdissä joko tarjotaan tai etsitään lainahevosta, ollaan useimmiten rehellisellä asialla ja varsinkin oikealla tiellä. Omistaja haluaa hyvälle hevoselle hyvää ratsastusta ja hoitoa, antaa sen käyttöön lainaajalle, joka vastaa ylläpidosta ja pitää hevosta kuin omaansa sovitun ajan.

Lainaaja etsii tilaisuutta testata mitä hevosenpito arkipäivässä on. Kuinka paljon se sitoo aikaa, mitä se maksaa, sammuuko oma into kun hevosenpito onkin muuta kuin kuvitteli. Lainahevosen jälkeen on kokemusta tarpeeksi, jos sitten haluaa hankkia oman hevosen.

Lainahevonen on hyvä vaihtoehto omalle hevoselle silloin kun tietää, että omassa elämässä ikioma hevonen on mahdoton ajatus. Koulu on siinä vaiheessa, että muutto opiskelujen vuoksi on tosiasia ihan pian ja oman hevosen ottaminen mukaan opiskelupaikkakunnalle olisi varmasti monin kerroin mutkikkaampaa kuin arvataan. Turhat itkut voi välttää, jos ei omaa hevosta kovin nuorelle ole hankittu. Luopumisen tietää tosiasiaksi, jos alun perin hevonen on vain määräajan "oma".

Henkilökohtaisia kokemuksia viiden hevosen omistajana minullakin on muutama, enimmäkseen myönteisiä. Paras niistä on malliesimerkki hyvästä lainahevossuhteesta.

Kenttäkilpailu-uran ja viisottelujen PM- ja MM-edustusten jälkeen ruuna Cappuccino

toimi poliisihevosena Helsingissä virkamiehelle sopivaan eläkeikään saakka. Tässä lehdessä oli ilmoitus, jossa kaksi ystävystä Kouvolasta etsii yhteistä ratsua. En tiedä miten paljon vastauksia Maija ja Päivi saivat, mutta olin yksi soittajista ja lukiolaistytöt tulivat katsomaan ja kokeilemaan. Ruuna voisi mainiosti jäädä kotiin laiskottelemaankin, mutta arvasin, että terveenä ja ahkerana hevosena se kyllä nauttisi kahden ratsastajan tarjoamasta liikunnasta. Ja kyllä syliin syntyneestä tietää, että sen ryhdikkään ulkokuoren alla asui ystävyyttä ja reiluutta arvostava perushevonen. Ihmisten kanssa toimeentuleva ja ihmisiin luottava eläin on helpompi antaa muitten vastuulle kuin ongelmakimppu. Poika hurmasi Tytöt sekä käsittelyssä että ratsastettuna.

Jostain varmaan kuului KLIK sillä päätettiin, että Poika lähtee lainahevoseksi. Termi kuitenkin oli ihan omatekoinen: Poika lähti vaihto-oppilaaksi Itään.

Viestejä kulki ja kävin katsomassa miten hyvin Poika voi Tyttöjen ratsuna. Niin täydellinen oli Pojan vaihto-oppilasvuosi, että sen jälkeen alkoi ansaittu täyseläke. Kengät pois ja satulanpaikkaan vain aurinkoa - sadetta - lunta - luonnollista hevoselämää - rahnutusta ja läheisyyttä niin kuin laumassa kuuluu. Sekä Pojalle että Tytöille vaihto-oppilasvuosi oli muistamisen arvoinen kokemus.

Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä hyviä kokemuksia. Meiliosoitteeseen olen saanut toivomuksen käsitellä varoittavia esimerkkejä hevosen sijoittamisesta hyvää hoitoa vastaan.

Hevoslehtiä lukevat myös huijarit, kertoo nimimerkki Karmeata.

Vaikka oli kirjallinen sopimus, jossa hevosen pitäjä, tallipaikka, olosuhteet ja yhteydenpito on sovittu, voi silti sattua mitä vain. Ei voi ensin uskoa, kun tutut soittavat että "lainahevosta" pyöritetään ratsastuskoulussa lopen uupuneena ja kaviot hoitamattomina. Sen piti mennä maalaistaloon eläkeläishevosen kaveriksi. Vähän maastossa kävelyä pikkulikkojen ratsastamana oli ratsastustarve.. Sellaiseen paikkaan se kyllä vietiin... Mutta kun se oli kiltti ja helppo ratsastaa ja naapurin ratsastuskoululta puuttui just tämmöinen luotettava...

Omistaja kertoo onnellisena, miten hänen rakas ratsunsa viettää ansaittua eläkeläislepoa toisen hevosen kanssa maaseudun rauhassa... Onneksi hevosen tunteva aikuinen sattumalta vei lomalla lastaan ratsastuskoululle ja vilppi paljastui.

Pitää siis tietää mihin hevosensa lainaa. Pitää käydä katsomassa se talli ja ne paikat ja nähdä ne ihmiset jotka hevosta käsittelevät. Ja pitää käydä katsomassa jääkö se hevonen siihen niin kuin sovittiin. Ei vaan viikon päästä vaan kuukauden päästä ja sovituin välein.

Kuinka moni lainaa autonsa kenelle vain? Hevonen on elävä eläin, sen puolesta on ajateltava etukäteen. Kaikki ihmiset eivät ajattele eläimistä samalla tavalla, ikävä kyllä.

Hevosen parasta ei ole tämä ajattelu: Ei raaskita luopua, annetaan johonkin, kunhan saa elää. Taivas on parempi paikka kuin epärehellisten ihmisten käsissä oleminen.

Jos hyväuskoisena antaa hevosen pihankoristeeksi tai toisen kaveriksi, ei todellakaan tarkoittanut että vanha joutuu täyteen päivätyöhön.

Vai pitääkö kertoa vielä karmeampi viesti: Kaveriksi toiselle pullahevoselle annettu hevonen on pikimmiten viety teuraaksi, ulkomaillekin kuulemma viedään. Tai tamma on astutettu ja se on nyt Eestissä yhdellä tallilla kun tulee halvemmaksi. Tai tamma on kantavana viety johonkin koirahoitolaan, jossa se pääsee kyllä koiratarhaan jaloittelemaan. Tai liisattu tamma on jätetty hoitopaikkaan ja vuokraaja on häipynyt osoitetta jättämättä. Onneksi tallinpitäjä soittaa omistajalle ja Hippoksen pykälien mukaan tamma siirtyy kotitallille, sopimus päättyy.

Pitäisikö olla hevostenoikeuksien asiamies? Pitäisikö karmeista kokemuksista kirjoittaa yhtä paljon kuin hyvistä?

Niitä karmeita kun on yhä enemmän. Päivälehdessä on jo nähty ilmoitus, joka tähtää siihen, että ei-toivotut tai pitovaikeuksien vuoksi lähtöpassin saavat eläimet noudetaan maksutta.

Mihin ne mahtavat joutua?

Onko ihan varmaa, ettei koirien ja kissojen ja kalojen ja kilpikonnien ja käärmeiden ja vuohien ja kanien ja lampaiden joukkoon tarjota pian myös poneja ja hevosia?

uma.aaltonen@pp.inet.fi