Lapin Radiossa suomalaiset europarlamentaarikot pakinoivat vuorotellen kerran viikossa, Uman ensimmäinen pakina ja esittely lähetettiin 17.7.03

Päivää ------ tässä Uma Aaltonen, EU-kko.

Muut suomalaiset Euroopan parlamentin jäsenet käyttävät virkanimeä meppi, mutta minulle sopii hyvin Europarlamentaarikon alusta kaksi kirjainta ja lopusta kolme -- siitä tulee sujuvasti lyhenne Eukko.

Olen maalainen Etelä-Suomesta, syntynyt Vihdissä, asun Lohjalla, lypsän päivittäin kotona ollessa kaksi kuttua, hoidan kaksi omaa hevoskasvattia ja neljä länsigöötanmaanpystykorvaa. Eläinperheeseen kuuluu kaksi omaa kissaa ja kaksi kiertolaista sekä Sarajevossa viisi vuotta miinoja etsinyt labradorinnoutaja Amanda, meillä eläkkeellä kohta viisi vuotta.

Amandan kanssa keräsimme Kennelliitolle varat uuteen koiraan, joka lähetettiin suomalaisten lahjana Bosniaan miinanetsintätöihin.

Amandan kanssa olemme kiertäneet ystävinä vanhuksia ja veteraaneja tapaamassa, koululaisille rauhantyötä selittämässä ja lapsille eläinten pidon vastuuta opettamassa. Talkootyötä olen tehnyt myös kotikaupungin nuorison iltamyöhäkaitsijana kaduilla ja iso palkaton vapaaehtoisurakka oli suomenhevosen sankaripatsaan varojen keruu - usein vyötä kiristäen.

Olen julkaissut noin 40 kirjaa, joista suurin painos taisi olla Murkkuseksi .Olen ollut töissä radiossa ja televisiossa ja lehdissä, freelancerina vuosikymmeniä.

Nyt olen kuitenkin Ulkoministeriön palkollinen, yksi Suomen 16:sta edustajasta Euroopan parlamentissa. Kuulostaa hienolta, mutta ensimmäiselle täysistuntoviikolle lähdin kyllä kevättalvella potkukelkalla, pysäkiltä minut poimi pikavuorobussi ja vei lentokentälle.

Sain ottaa tämän haastavan Eukon tehtävän vastaan varajäsenenä, kun kahdeksan vuotta ahkerasti ja aikaansaavasti parlamentissa toiminut Heidi Hautala palasi kotimaan eduskuntaan viime keväänä.

Sain pätevän opastuksen ja onnentoivotukset: Käy kiinni töihin! Vihreä ryhmä otti tulokkaan reilusti vastaan, ilman mitään seremonioita.

Olin suorastaan hämmästynyt, miten paljon tuttuja asioita juuri nyt on työmaalla käsiteltävänä.

Eläinten hyvinvoinnin kysymykset ovat listani kärjessä ja juuri nyt ajankohtaisia varsinkin uusien maatalousvaltaisten jäsenmaiden liittyessä unioniin. Elävien teuraseläinten kuljetukset ristiin rastiin Eurooppaa ovat yhä inhimillisen eläintenpidon häpeä. Toivottavasti porot saavat yhä kulkea omin jaloin elämänsä alusta loppuun ja ne teurastetaan luonnollisessa ympäristössään.

Ympäristönsuojelu ja ihmisten terveys siihen kiinteästi liittyvänä kysymyksenä pysyy kestoaiheena ja voimistuu maailman kutistuessa kaiken aikaa. Aasian sars-epidemia ja Afrikan kulkutaudinomainen aids muuttavat ihmisten ajatuksia ja lisäävät toivottavasti yksilöiden omaa vastuuta. Valheellista turvallisuudentunnetta lintukotoajatuksin on syytä karsia.

Kuulun naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntaan sekä oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaan varsinaisena jäsenenä. Vetoomusvaliokunnassa olen varajäsen ja Viro-valtuuskunnassa täysjäsen.

Ryhmien yhteistyöelimiä ovat vammaistyöryhmä, eläinten hyvinvointi- ja suojelutyöryhmä sekä perhe ja lapsuus- työryhmä.

Haastetta on riittämiin työmyyrälle ja työn alkuun oli helppo päästä. Tuloksia tiedän joutuvani odottamaan, mutta monen punaisen langan päästä olen jo saanut kiinni.

Euroopan parlamentissa edustajat ovat koko maan ja kaikkien kansalaisten asialla.

Lapissa minä en ole käynyt lomilla, vaan aina töissä. Olen ollut tv- ja filmiryhmien tulkkina ja assistenttina kun on tehty amerikkalaisille ohjelmaa riekonpyynnistä Inarin saaressa tai tulevan poromiehen profiilia Nunnasen kylässä. Radio-ohjelmia varten haastattelin lapsia ja nuoria ja koulukierroksilla valistin niin peruskoulun kuin lukion ja ammattikoulun oppilaita. Taisin kerran olla melko suurelle opettajatokallekin pitämässä veso-päivän koulutusta.

Voin lähettää Lappiin terkkuja tutuille, sillä naapurintyttö Sorajärven Eila on Rovaniemellä sairaalassa töissä, oopperalaulajaystäväni Johanna Tuomen vanhemmat asuvat sielläpäin

samoin muutamat hyvät MS-kollegat, nuorisotyöntekijät ja Leena-Kaarina Kaunonen, Etelästä opettajaksi Lappiin lennähtänyt ystävä.

Ja siellä jossain saattaa vieläkin asua se poika – nyt jo miehen iässä, joka tähän aikaan kesästä tosi monta vuotta sitten selitti miten mäkärä toimii: Se ottaa ihmisestä palan ja menee sitä puuhun haarukalla ja veitsellä syömään.

Palataan ensi kerralla asioihin tutumpina…………………Kuulemiin ja moikka