ISTUNTO TORSTAINA 25. SYYSKUUTA 2003
Vetoomusvaliokunnan käsittelyt 2002-2003

Aaltonen (Verts/ALE). – Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, hyvät kollegat, on ollut hienoa heti aamulla kuunnella kehuja, joita maanmiehelleni Jacob Södermanille on täällä kilpaa ja lämpimästi tarjoiltu. Toivotan työn jatkajalle erittäin paljon onnea.

On ollut erityisen kiinnostavaa vetoomusvaliokunnan melko tuoreena jäsenenä tutustua sen toimintaan myös vuosikertomuksen muodossa. Erityisesti nyt, kun käymme keskustelua vetoomusvaliokunnan tulevaisuudesta, on hienoa, että meillä on mietintö, jonka luettuaan ei voi todellakaan liikaa korostaa vetoomusvaliokunnan erityistä asemaa valiokuntien joukossa.

On kuitenkin tärkeätä, että säädetään hyvää lainsäädäntöä Euroopan tasolla varsinkin sellaisilla aloilla, kuten ympäristönsuojelu, jossa ongelmat eivät tunne kansallisia rajoja. Mutta miten se meitä tai ympäristöä hyödyttää, jos jäsenvaltioissa sovelletaan eurooppalaista lainsäädäntöä vain silloin, kun se ei törmää muihin etuihin? Vaikka kansallisilla viranomaisilla, viime kädessä tuomioistuimilla, onkin ensisijainen velvollisuus valvoa, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan, tarvitaan myös eurooppalaisia oikeussuojakeinoja, silloin kun kansallset eivät täytä velvollisuuttaan. Kun kansalaisella ei yleensä ole mahdollisuutta saattaa asiaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jäljelle jää lähinnä valitus komissiolle tai vetoomus Euroopan parlamentille. Komissiolla on tietenkin ensisijainen tehtävä valvoa yhteisön puolesta, että EU-lainsäädäntöä noudatetaan, mutta toisaalta sekään! ! ei aina näytä kyllin innokkaalta puuttumaan jäsenvaltioiden omiin asioihin.

Meiltä Suomesta tai muista Pohjoismaista ei tule suuria määriä vetoomuksia. Eräs Suomen luonnon monimuotoisuutta uhkaavista yksittäisistä tapauksista on Helsingin Vuosaaren satamahanke, ja se on saatettu juuri vetoomuksen kautta siihen yhteisöoikeudelliseen tarkasteluun, jota Suomen viranomaiset ovat pitäneet tarpeettomana. Vuosaari on esimerkki tapauksesta, johon komissio ei ole pystynyt syystä tai toisesta puuttumaan.

Kun tutustuu Laura González Álvarezin mietintöön, voi kuitenkin todeta, että vetoomusvaliokunta on osoittautunut erinomaiseksi väyläksi suoralle demokratialle ja todellisiin konkreettisiin tuloksiin.